Rotuinfo

Tämä on sivuston laajin kokonaisuus ja hyvä paikka aloittaa siperialaiseen tutustuminen.

Perustiedon lisäksi tästä kokonaisuudesta löytyy laaja terveystietoa sisältävä sivu ja paljon vinkkejä pennun hankintaan liittyen. Löydät vastauksia kysymykseen sopiiko siperialainen kerrostaloon ja esittelen myös erilaisia harrastuslajeja vetoharrastuksen lisäksi.

              

Rodun esittelyPennun hankintaRotumääritelmäTerveysPennusta vanhuuteen

PerushoitoPentu tulee kotiinHarrastuksetSopiiko kerrostaloon?Jalostuslinjat

Rodun esittely

Maailman laidalta: siperianhuskyn historiasta

Siperianhuskyn alkuperä Siperiassa on vaikuttanut valtavasti siihen, mitä rotu on nykyään. Se kehittyi vuosisatojen ajan siperialaisten alkuperäiskansojen rekikoirana ja pääosin sitä pidetään tšuktši-nimisen kansan luomana rotuna. Elinolosuhteet Koillis-Siperiassa olivat maailman rankimpia ja siperianhuskysta kehittyi erityisen kestävä ja sopeutuva rekikoira.

Siperianhuskyjen esi-isien tehtävänä oli toimia vetokoirina kuljettaen reessä metsästäjien saaliita, tai vaikkapa kokonaista perhettä ja sen omaisuutta. Rekikoirat olivat todella arvokkaita ja ne olivat ihmisten varallisuuden mitta. Tšuktšikoirat olivat kestäviä ja väsymättömiä koiria työssä, mutta niillä oli myös erinomaiset luonteet. Tšuktšit elivät asumuksissa, joita kutsutaan jarangoiksi ja koiria pidettiin myös sisätiloissa. Siperianhuskyn esi-isät toimivat lempeän luonteensa takia myös lastenvahteina ja kylminä öinä ne nukkuivat ihmisten vieressä, jolloin niiden paksut turkit ja ruumiinlämpö pitivät myös ihmiset lämpimässä.

Vaikka matkaa Alaskaan Beringinsalmen yli oli paikoin vain 85 km, tiettävästi ensimmäiset tšuktšikoirat tuotiin Alaskaan vasta 1900-luvun alussa. Jo seuraavana vuonna siperialaisista tuontikoirista koottu valjakko osallistui uuteen valjakkokilpailuun nimeltä All Alaska Sweepstakes. Paikalliset ajajat, eli musherit haukkuivat koiria "siperialaisiksi rotiksi", koska siperiankoirat olivat pieniä ja vaatimattomia verrattuna paikallisiin koiriin. Vastoin odotuksia siperiankoirat sijoittuivat kilpailussa kolmanneksi ja niiden suosio Alaskassa alkoi. Ne olivat poikkeuksellisen kestäviä, vähällä ravinnolla toimeen tulevia ja helposti käsiteltäviä, lempeäluonteisia työkoiria.

Pitkään suurin osa siperiantuonneista ja niiden jälkeläisistä pysyivät työkoirina Alaskassa, mutta hiljalleen niitä tuotiin muualle Pohjois-Amerikkaan. Alkuaikoina siperiankoirista käytettiin usein nimitystä "Siberian wolfhound", sana husky viittasi monirotuisiin arktisiin koiriin. Rotu rekisteröitiin Amerikan Kennel Klubissa vasta vuonna 1930, nimellä the Siberian Husky ja 8 vuotta myöhemmin United Kennel Clubissa nimellä the Arctic Husky.

Siperia opettaa: siperianhuskyn luonteesta

Siperian ankarissa oloissa tarvittiin ystävällistä ja helposti käsiteltävää työkoiraa, nämä ominaisuudet ovat säilyneet tähän päivään asti. Siperianhusky on ystävällinen ja lempeä myös vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan. Siitä ei ole vahtikoiraksi, sillä se ei tunne epäluuloa vieraita kohtaan, eikä esim. haukulla ilmoita, oli vieras sitten kutsuttu tai ei. Siperianhusky tulee toimeen vieraidenkin koirien kanssa ja laumassa voi pitää myös samaa sukupuolta olevia koiria. Nuori siperianhusky on erityisen innokkaasti mukana puuhastelemassa perheensä kanssa ja nauttii saamastaan huomiosta. Vanhemmiten siperianhusky voi olla jossain määrin pidättyväinen ja omanarvontuntoinen. Tämä tarkoittaa sitä, että se kaipaa myös omaa rauhaa, eikä ole aina riehakkaan kiinnostunut jokaisesta vastaantulijasta.

Siperianhusky on erittäin älykäs ja nopeasti oppiva koira ja monet sen kohdanneet ovatkin sitä mieltä, ettei se ole koira ollenkaan! Se on helposti käsiteltävä ja innokas käyttökoira, ja sen kanssa on siksi miellyttävää työskennellä. Veto-ominaisuudet ovat sillä veressä ja siksi se onkin omiaan juuri vetokoirana. Työskentelyhaluisena koirana se soveltuu kyllä moniin muihinkin koiraharrastuksiin.

Vaikka siperianhusky on sopeutuvan ja ihmisrakkaan luonteensa takia hyvin suosittu rotu, se ei sovi jokaiselle. Siperianhusky on aktiivinen käyttökoira ja vaatii siksi paljon liikuntaa ja aktivointia. Siperianhuskyista tulee usein ”ongelmakoiria”, koska ne eivät saa tarpeeksi aktiviteettia ja liikuntaa. Älykkäinä koirina ne keksivät kyllä myös itse tekemistä! Siperianhusky voi esim. viihdyttää itseään pureskelemalla asunnosta kaiken irtaimiston, repiä tapetit seiniltä ja purra parkettiin reikiä. Siperianhuskyjen urotyöt asuntojen tuhoamisessa ovat usein vertaansa vailla. Toinen usein ongelmiin johtava ja rotuun vahvasti kuuluva luonteenpiirre on siperianhuskyn laumakeskeisyys. Siperianhusky kiintyy voimakkaasti laumaansa ja tarvitsee paljon seuraa. Ellei perheessä ole muita koiria, muodostavat ihmiset siperianhuskyn lauman, eli perheen ja se haluaa olla mukana kaikissa perheen puuhissa. Yksinäinen siperianhusky kärsii herkästi eroahdistuksesta, varsinkin jos sitä ei ole pennusta lähtien totutettu yksinoloon. Laumansa perään huutava siperianhusky on ikävä naapuri ja siperianhuskyt ovat myös mestareita karkaamaan tarhoista, joten ongelmia voi olla tulossa jos siperianhuskylla ei ole tarpeeksi oman laumansa seuraa.

Siperianhusky tarvitsee liikuntaa päivittäin, eivätkä kävelylenkit sitä väsytä! Siperianhuskyn kanssa on hyvä harrastaa vetoharrastusta, vaikka polkupyörällä kesäisin ja potkukelkalla talvisin. Yhdenkin siperianhuskyn kanssa voi harrastaa ja se on innokas hiihtokaveri pidemmillekin retkille. Lihava ja lihakseton siperianhusky, joka pääsee viikottain vain kävelylle korttelin ympäri on sydäntä särkevä näky! Yhtä surullista on nähdä koiratarhaan unohdettu ulkokoira, jonka ainoana ihmiskontaktina on nopea ruokintahetki. Siperianhusky sopii vain aktiiviseen ja liikunnalliseen kotiin, missä se saa paljon huomiota ja saa elää samassa kodissa elämänsä loppuun asti.

Alkukantaista elinvoimaa: siperianhuskyn terveydestä

Siperianhusky on pitkäikäinen ja perusterve rotu. Hyvin hoidettu siperianhusky elää yleensä 13-16-vuotiaaksi, eivätkä sitä vanhemmatkaan koirat ole ennennäkemättömiä harvinaisuuksia. Vaikka enemmistö siperianhuskyista on terveitä, on rodussa paljon erilaisia vakavia sairauksia. Yleisimpiä terveysongelmia ovat erilaiset silmäsairaudet, jotka ovat vakavuudeltaan eriasteisia. Siperianhusky kuuluu rotuihin, joilla on kohonnut riski sairastua epilepsiaan. Lisäksi jonkin verran esiintyy luuston- ja tukielinten sairauksia kuten lonkkavikaa, selkäsairauksia, patellaluksaatiota, kyynärvikaa ja ristisideongelmia. Allergioita, syöpää sekä mm. hengitystie- ja autoimmuunisairauksia esiintyy myös. Lue tarkemmin tästä tärkeästä aiheesta, Terveys-sivulta.

Arktinen hännänpäätä myöten: siperianhuskyn ulkonäöstä

Siperianhuskyn ulkomuodosta tulee heti nähdä, että kyseessä on arktinen eläin. Jokainen yksityiskohta tuuheaa ”ketunhäntää” ja tiheäkarvaisia pystykorvia myöten ovat arktisen rekikoiran käyttöominaisuuksia. Siperianhuskysta on muodostunut ympäristönsä ja käyttötarkoituksensa kuva. Se on keskikokoinen, hieman korkeuttaan pidempirunkoinen ja pystykorvainen rekikoira, jolla on keskivahva luusto. Siperianhuskylla kuuluu olla kaksinkertainen, paksu ja keskipitkä turkki, jolla se pärjää arktisissa olosuhteissa. Tiiviin rakenteensa takia, sillä ei ole yhtään ylimääräistä ruumiinpinta-alaa, mikä auttaa sitä selviytymään arktisella. Tunnusomaiset kolmion muotoiset ja hieman kärjistä pyöristyneet pystykorvat ovat korkealle kiinnittyneet ja erityisen tiheäkarvaiset. Ne ovat kuin suunnitellut arktiselle koiralle, siperianhusky ei menetä niiden kautta lämpöä ja saa käännettyyn ne taaksepäin lumimyrskyssä suojaamaan korvan sisäosia tuulelta ja lumelta. Yksi siperianhuskyn erityispiirre ovat sen silmät. Siperianhuskylla voi olla siniset tai ruskeat silmät, keskenään eriväriset ”eripari”-silmät tai yhdessä silmässä voi olla sekaisin kahta väriä. Siperianhuskylla kaikki värit sallitaan ja niillä voi olla erikoisia värikuvioita. Yleisin väri on erilaiset harmaa-valkoiset.

Siperianhusky ei ole susi, ei edes puolisusi ja sen arktinen ulkomuoto on seurausta sopeutumisesta vaativiin elinolosuhteisiin Siperiassa. Se ei myöskään lelu, tai pehmonalle ja arktisen ulkonäön alle piiloutuu yllättävän voimakas ja nopealiikkeinen käyttökoira!