Rotuinfo

Tämä on sivuston laajin kokonaisuus ja hyvä paikka aloittaa siperialaiseen tutustuminen.

Perustiedon lisäksi tästä kokonaisuudesta löytyy laaja terveystietoa sisältävä sivu ja paljon vinkkejä pennun hankintaan liittyen. Löydät vastauksia kysymykseen sopiiko siperialainen kerrostaloon ja esittelen myös erilaisia harrastuslajeja vetoharrastuksen lisäksi.

              

Rodun esittelyPennun hankintaRotumääritelmäTerveysPennusta vanhuuteen

PerushoitoPentu tulee kotiinHarrastuksetSopiiko kerrostaloon?Jalostuslinjat

Pentu tulee kotiin

Kun pentu on varattu uusi koti odottelee innoissaan uutta tulokasta. Pennun saapumiseen on hyvä valmistautua etukäteen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kauan odotettu pentu ei välttämättä olekaan se unelmien nallekarhu, joka tuoksuu kukkasilta ja viihtyy sylissä kaikkien halittavana. Puppy blues on luultua yleisempää ja johtuu usein korkeista odotuksista, jotka päätyvät pissalammikoiden ja tuhotun irtaimiston keskelle. Se, että on kriittinen oman osaamisensa suhteen on hyvä asia, mutta on myös muistettava, ettei kaiken tarvitse mennä täydellisesti.

Missä pentu asuu?

Ennen pennun luovutusikää kannattaa hankkia kaikki tarpeelliset tarvikkeet. Pennulle on hyvä varata turvallinen oma alue, missä se ei pääse satuttamaan itseään ja missä se voi alkaa harjoitella yksinoloa. Omaksi alueeksi sopii joku huone tai esim. rajattu tila eteisessä tai olohuoneessa. Kompostiverkolla ja nippusiteillä saa ihmeitä aikaan. Verkolla voi aidaita esim. kirjahyllyn, sohvan tai muita kiellettyjä paikkoja. Koiran sulkeminen aitaukseen ei ole hyvä idea, sillä pentu voi jäädä kiinni verkkoon sitä pureskellessaan tai yrittäessään siitä yli. Kuljetusboksi tai -häkki on hyvä hankinta koiran pediksi ja turvapaikaksi. Se oppii pitämään sitä lepopaikkana, jolloin matkustus on myös mielekästä. Suomessa on laitonta pitää koiraa häkitettynä esim. näyttelyhäkissä tai kuljetusboksissa, joten boksin ovi on pidettävä auki.

Pentu tarvitsee myös pehmeän nukkumapaikan. Kokemuksen mukaan siperianhusky keksii paljon soveliaampia käyttötarkoituksia koiranpetejä varten, joten niihin ei kannata heti sijoittaa suuria summia. Hyvä nukkumapaikka on esim. vanha matto ja viltti, tai pahvilaatikosta askarreltu peti (joka todennäköisesti ei kestä montaa käyttökertaa). Kaupan pedeistä kovamuoviset versiot ovat parhaita, vaikka eivät sisustuksellisesti kovin näyttäviä. Metallinen näyttely-/ kuljetushäkki, jonka pohjalla on pehmeä patja ja peitto on erinomaisen kestävä sänky siperianhuskylle.

Pentusi ei ole vielä sisäsiisti

Olethan kerännyt sanomalehtiä talteen, sillä tulet tarvitsemaan niitä. Isosivuiset sanomalehdet ovat parhaita, itse poistan sanomalehdissä mahdollisesti olevat niitit, ettei pentu keksi keräillä ja syödä niitä. Sanomalehdet ovat perinteisin ja suosituin apu sisäsiisteyden opettamisessa. Jotkut pennut osaavat jo luovutusiässä tehdä tarpeensa ulos tai vähintäänkin sanomalehtivessaan. Aluksi sanomalehtiä voi asettaa pennulle varatulle alueelle niin, että sillä on myös vapaata tilaa.

Vaikka pentu osaisi pyytää ulos se ei vielä pysty pidättelemään pitkiä aikoja, etkä voi olla sitä koko ajan vahtimassa (pennun on opittava myös itsenäisyyttä). Ennaltaehkäisy on avainasemassa sisäsiisteyden opettamisessa. Pentu on kannettava ulos aina kun se on herännyt, syönyt, juonut tai ollut muuten vaan pidemmän aikaa tekemättä tarpeitaan. Opit kyllä nopeasti huomaamaan milloin pennulla on hätä. Ulkona ollaan niin kauan, että asiat tulee hoidettuun. Voit itse pysyä paikoillaan huomioimatta pentua sen kummemmin ja kehua sitä heti kun se on lopettanut (kehu ja makupala).

Sisällä sanomalehtiä voi vähitellen siirtää kohti ulko-ovea, jolloin pentu oppii hakeutumaan ovelle hädän tullessa. Jos vahinko kuitenkin sattuu, asia jätetään huomoimatta ja jäljet siivotaan huolellisesti. 4-5 kk iässä pentu pystyy yleensä pidättelemään sen verran, että sisäsiisteyttä voi alkaa vaatimaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jos näet pennun aikovan tehdä sisälle voit sanoa "ulos" ja pyytää pennun ovelle ja käyttää sen ulkona. Nartuilla vahinkoja voi sattua satunnaisesti pidempään kuin uroksilla, aina ensimmäisiin juoksuihin asti. Yleensä koira oppii sisäsiistiksi 6 kk mennessä.

Muista, että et koskaan rankaise pentua vahingosta. Pentu voi yhdistää kiellon väärään asiaan ja alkaa pidätellä, joka taas voi johtaa vakaviin ongelmiin kuten virtsakiteisiin tai -kiviin.

Vinkki! Pentu oppii pyytämään ulos ehdollistumisen kautta. Alussa kannattaa aina kiirehtiä kun pentu hakeutuu ulko-ovelle, mutta kun sisäsiisteys alkaa olla hallussa kannattaa kiinnittää huomiota siihen miten pentu pyytää ulos. Parasta on kun koira tulee ilmoittamaan ihmiselle tai haukahtaa ulko-ovella, jolloin se pääsee ulos myös yöllä herättämällä ulkoiluttajan. Se, että koira on ehdollistunut pääsemään ulos kierrettyään keittiön pöydän (meidän Odessa) tai istumalla hiljaa oven takana ei ole kovinkaan hyödyllistä!

Turvallisuus!

Koti voi olla pennulle todellinen kuolemanloukku, jos kotia ei ole käyty läpi turvallisuus mielessä. Hanki portaisiin portit, ettei pentu pääse putoamaan. Avaa ja sulje ovet aina huolellisesti, ettei pentu karkaa tai jää oven väliin. Poista terävät kulmat ja varmista, ettei mikään pääse kaatumaan pennun päälle tai, ettei se jää minnekään jumiin.

Piilota myrkyt ylähyllyille tai lukittuihin tiloihin. Hyönteismyrkyt, lannoitteet, akut, paristot ja lääkkeet. Puhdistusaineet, jäähdytysnesteet, rotanmyrkyt ja ansat. Älä pidä roskakoreja esillä äläkä koskaan heitä sinne vaarallisia esineitä kuten lasia, teriä tai mitään pientä, joka voi aiheuttaa tukehtumisen tai terävää, joka voi tuhota pennun ruuansulatuselimistöä. Suojaa sähköjohdot huolellisesti tai irrota ne pistokkeesta pennun ollessa ilman valvontaa. Älä jätä pennun ulottuville mitään muita myrkkyjä kuten tupakkaa tai polttoaineita. Narut, kuminauhat ja hammaslanka aiheuttavat paljon tuhoa syötynä.


Pienikin pentu on yllättävän nopea ja tuntuu ehtivän kaikkialle. Pennun turvallisuudesta huolehtiminen on tärkeää.

Monet tavalliset ruoka-aineet voivat olla hengenvaarallisia pennulle ja aikuisellekin koiralle. Älä jätä ulottuville alkoholia, suklaata tai xylitolia sisältäviä tuotteita. Maito ja hiivataikina saavat varmasti koiran vatsan sekaisin. Myöskään kissanruokaa ei pidä jättää koiran ulottuville ja sen omat ruuat ja herkut ovat sille saatavilla vain luvallisesti. Jotkut pähkinät ja avokado voivat olla myrkyllisiä, jo pienet annokset viinirypäleitä tai rusinoita voivat olla vaarallisia.

Myrkyllisiä kasveja voi löytyä niin sisältä kuin ulkoakin, joten varminta on laittaa kaikki kasvit sellaisiin pakkoihin, joihin pentu ei pääse ja varmistaa, ettei pentu syö ulkona mitään luvatonta.

Älä unohda paloturvallisuutta. Älä jätä ulottuville esim. pöytälamppuja, jotka voivat kaatua ja sytyttää tulipalon. Varsinkin vanhoista televisioista tulee aina sammuttaa virta kokonaan, eikä jättää stand by-tilaan. Sammuta kynttilät aina kun koira on ilman valvontaa. Liesi on yksi yleisimpiä vaaranpaikkoja. Pentu saattaa ruokaa etsiessään hypätä ja laittaa lieden päälle. Älä koskaan jätä palavaa materiaalia lieden läheisyyteen. Laita liesi poissaollessasi off-tilaan tai hanki siihen lemmikkisuoja. Varmin tapa on ottaa sulakkeista liesi kokonaan pois päältä. Lemmikin kuolemaan johtavan tulipalon ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen, riittää, että suljetussa tilassa muodostuu tarpeeksi myrkyllisiä palokaasuja. Hae pelastuslaitokselta tarra, joka kertoo asunnossa olevista lemmikeistä ja liimaa se oveesi. Kerro naapureillesi kotona olevasta koirasta ja parasta olisi antaa heille puhelinnumerosi hätätapauksia varten.

Vinkki! Kun et itse voi hoitaa pentua? Pidä huolta tukiverkostosta. Pennulle on varmasti innokkaita hoitajia, joten voit totuttaa sitä vieraisiin ihmisiin kodissasi tai antaa pennun mennä viikonloppureissulle hoitopaikkaan. Mieti missä pentu on lomamatkan ajan tai mitä silloin tapahtuu jos itse sairastut tai loukkaannut niin, ettet voi pentua hoitaa? Kirjoita hoito-ohjeet valmiiksi ylös hätätilanteita varten.

Ruokailu

Pidä huoli, että saat koiran kasvattajalta selkeät ruokintaohjeet. Pennun mukana tulevat ohjeet ovat sen "käyttöohjeet", joita tulee noudattaa. Kasvava pentu tarvitsee paljon ravintoa. Pentu saa olla mieluummin pentumaisen pyöreä kuin lainkaan laiha. Meidän pentumme saavat syödä niin paljon kuin haluavat aina 6 kk ikään asti. Pentu kuluttaa paljon energiaa pelkästään kasvuun ja sen lisäksi se liikkuu ja touhuaa paljon, jolloin ylipainon kertyminen on todella harvinaista. Keskikokoisena rotuna siperianhuskylla ei ole huolta ruokinnasta johtuvista luusto-ongelmista, minkä takia sitä pitäisi muka pitää aliravittuna.

Ruokintatapoja on niin monia kuin on ruokkijoitakin. Meidän lauma on yli 15 vuoden ajan ruokittu sekaruokavaliolla, eli ne saavat 1/3 kuivaruokaa ja 2/3 raakaa jauhelihaa. Tässä keskitytään pennun ruokintaan. Pentu on jo kasvattajalla ollessaan tottunut syömään kiinteää ruokaa. Uudessa kodissa on hyvä jatkaa samalla linjalla, eli saat kasvattajalta ensimmäisten päivien annokset kasvattajan suosittelemaa ruokaa. Jos ruokintaa halutaan muuttaa, esim. jos uusi koti haluaa välttämättä barffata tai vaihtaa kokonaan kuivaruokaan, se tehdään hiljalleen totuttaen.

2-4 kk iässä pentu ruokitaan kolme kertaa päivässä. Ruokintahetket on parasta ajoittaa tasaisesti niin, ettei liian pitkiä välejä tule. Aterian koko riippuu aina pennusta, kokeilemalla opit minkä verran pentu jaksaa syödä ja annoksen kokoa suurennetaan pennun kasvaessa. Älä pidä ruokaa koko ajan tarjolla. Anna pennulle 10-15 min aikaa syödä ruoka ja ota kuppi sitten pois. Tarjoa ruokaa seuraavan kerran kun on seuraavan ruokintakerran aika. Siperianhusky oppii nopeasti nirsoksi ja huomaat pian tarjoilevasi lohiterriiniä mätikastikkeella osana monen ruokalajin illallista.

5-8 kk iässä riittää kaksi ruokintakertaa päivässä. Muista edelleen käyttää pentu ulkona ruokinnan jälkeen. Vältä raskaampaa liikuntaa n. tunti ennen ja jälkeen ruokailun.

9 kk eteenpäin yksikin ruokintakerta riittää, mutta kaksi pienempää annosta kaksi kertaa päivässä on aina parempi vaihtoehto ja pitävät koiran kylläisenä koko päivän.

Pentujemme ateriaan kuuluu hyvälaatuista kuivaruokaa ja luottomerkkimme on ollut Nutro Natural Choice. Kasvavan pennun ruokinnassa ei ole säästön paikkaa, eikä niille syötetä mitään marketin Jahti& Vahtia! Nutron penturuokana käytämme nimenomaan pienten pentujen ruokaa, jota myös emä syö imetysaikana. Pienten pentujen ruuassa on enemmän eläinproteiinia, eikä se ole vehnätön "allergia- ja yliherkkyysruoka" (huom. maissi/riisi) sillä pennun on hyvä tottua monipuoliseen ruokavalioon. Hyvässä kuivaruuassa on jo valmiina tarvittavat ravintoaineet, eikä ravintolisiä tarvita. Koska annamme sekaruokaa, jolloin annoksessa on 2/3 raakaa jauhelihaa täytyy myös kalsiumin määrää lisätä. Pennulle riittää kun ateriaan lisätään kermaviiliä ja vanhemmille pennuille AB-piimää.

Vinkki! Lue tarkemmin aikuisten koiriemme ruokinnasta Suden Saaga-blogini kirjoituksestani Lauman Safkaa (linkki)

Pennulle voi tarjota myös luita ja herkkuja. Herkkuhetket kannattaa käyttää hyväksi koulutuksen yhteydessä, jolloin pennulle voi syöttää hyvin pieniä ja pehmeitä makupaloja (eläinkaupoissa koulutusnamit), joita voi tehdä esim. nakinpalasista. Luita pennun on hyvä syödä paitsi aktiviteetiksi myös hampaiden huollon kannalta. Älä koskaan syötä liian kovia luita tai valkaisuaineella valkaistuja solmuluita. Pennulle parhaita ovat puru- ja rouheluut sekä teurasherkut. Kovin verisiin luihin kannattaa totutella pikkuhiljaa ja jos ne ovat harvinaista herkkua, kannattaa varautua siihen, että aikuisenkin koiran maha menee sekaisin. Älä koskaan syötä siipikarjan luita tai muita helposti vaarallisen teräviksi pirstoutuvia luita kuten grilliruuista yli jääviä luita!

Ja vettä. Sitä on oltava aina tarjolla, vaikka se saa pennun pissaamaan valtavia lammikoita. Käytä kohtuullisen kokoista kuppia, jossa on riittävästi vettä, muttei liian paljon, jotta vesi pysyy tuoreena. Uusi vesi vaihdetaan päivittäin. Juomakuppi "limottuu" nopeasti mikä tarkoittaa, että pentusi kupissa elää ylimääräistä kasvustoa. Pese kuppi huolellisesti vähintään kerran viikossa tai niin, että se ei koskaan tunnu limaiselta.

Leikki ja rauha

Pentu tarvitsee luvallista tekemistä, eli leluja joilla leikkiä. Pikkupentuaikana kannattaakin nauttia hienoista leluista, koska ne saattavat kestää kauemmin kuin yhden leikkihetken. On olemassa tuhansia erilaisia leluja ja voit kokeilla niitä kaikkia. Toiset tykkää vinkuleluista, toiset vannoo erilaisten pallojen, heittolelujen tai vetolelujen nimeen. Vain kokeilemalla tiedät mistä pentusi pitää eniten. Leluja voi myös tehdä itse. Nyrkkisääntö on se, että leluista ei saa lähteä irti vaarallisia osia ja suurin osa leluista on sellaisia, että niillä voi leikkiä vain valvottuna. Jos pentu tykkää syödä irti lähteviä osia, jätä sille yksinollessa vain vahvoja kumisia leluja ja makupaloja.

Älä anna pennun leikkiä luvattomilla tavaroilla. Jos pentu tuhoaa se on oma vikasi kun et ole ennakoinut tilannetta tarpeeksi hyvin. Voit siis huutaa EI:tä vain itsellesi ja lyödä itseäsi sanomalehdellä. Jos pentu hakee esim. sukkia tai kenkiä leikkiinsä ota ne siltä rauhallisesti pois sanomalla "kiitos" ja tarjoa sille luvallista tekemistä.


Pienet pennut tarvitsevat paljon lepoa ja unta. Kuuhaukun kennel.

Vetoleikeissä täytyy varoa pennun hampaita ja purentaa. On hyvä myös harjoitella, että pentu antaa muidenkin leikkiä ja luovuttaa esineet ihmiselle luottavaisesti. Leikin tiimellyksessä pentu (varsinkin sen ollessa perheen ainoa koira, pentu puree herkästi käsiä) saattaa helposti innostua näykkimään käsiä. Se voi olla hauskaa pienen pennun kohdalla, mutta teinihuskyn yhä napsiessa käsiä ei enää olekaan niin hauskaa. Tosin myös pennun maitohampaat ovat neulamaisen terävät. Pentu ei saa koskaan hammastella ihmisiä, edes leikkiessään. Jos hammas osuu edes vahingossa voit kiljahtaa ja lopettaa leikin heti. Huomioi pentu vasta kun se on rauhoittunut, jolloin voit jatkaa sen kanssa leikkiä. Koirat leikkivät toisiaan pureskellen ja huskyjen leikki on joskus hyvinkin hurjan näköistä. Ne saattavat roikkua toisen niskassa kiinni tai raahata toista jalasta pitkin lattiaa. Ne osaavat jo hyvin nuorina kertoa milloin leikki menee liian pitkälle ja haluavansa olla rauhassa! Koiraemo osaa myös puuttua leikkiin rauhoittelemalla pentuja tönäisemällä kuonolla tai hellästi nipistäen etuhampailla kyljestä tai korvan takaa.

Siperianhuskypennut voivat olla melkoisia pyörremyrskyjä, jotka jättävät jälkeensä väsyneen omistajan ja valtavan tuhon. Pentu on suloisin silloin kun se nukkuu ja silloin tekisikin mieli mennä sitä lääppimään ja koettaa käpertyä sen viereen. Pentu kuitenkin tarvitsee paljon unta ladatakseen akkunsa uusia koitoksia varten, joten jätä pentu rauhaan aina kun se nukkuu. Ja kannattaa nukkua itsekin silloin kun pentu nukkuu, koska kohta taas mennään!

Ulkoilu

Pennun kanssa ulkoillaan heti kun se tulee uuteen kotiin. Sisäsiisteysharjoittelut jatkuu ja pennun on hyvä päästä raittiiseen ilmaan nauttimaan liikunnan riemusta. Itse pidän pennut vapaana 5 kk ikään asti. Ennen kuin niillä on rokotusten suoja ne eivät pääse minnekään missä liikkuu paljon vieraita koiria tai tapaamaan koiria, jotka tapaavat paljon muita koiria esim. näyttelyissä tai kokeissa. Koirillamme on pannat kaulassa vain ulkoillessa. Pienelle pennulle kannattaa hankkia valjaat, sillä se ei vielä osaa käyttäytyä hihnassa ja sillä on hyvin herkkä kaula/niska. Perusvaljaita on Y- ja T-mallisia. Y-valjaat ovat tukevammat ja niistä pentu ei pääse niin helposti pujahtamaan karkuun.

Pentua täytyy sosiaalistaa eli totuttaa sitä vieraisiin ihmisiin, eläimiin ja tilanteisiin jo ennen kuin sillä on rokotuksen tuoma suoja. Tapaa pennun kanssa vain turvallisia vieraita koiria turvallisilla alueilla. Varsinaista lenkkeilyä ei tehdä ennen kuin pennut ovat yli 5 kk ikäisiä. Siihen asti ne saavat juosta vapaana valvottuna omalla pihalla tai turvallisilla metsä/peltoalueilla. Monipuolinen maasto tukee koiran lihaksiston ja koordinaatiokyvyn kehitystä ja vapaana paljon liikkuneella pennulla on huima ero hihnassa liikkuneeseen pentuun. Alle puolivuotiaiden pentujen kanssa ei kävellä useita kilometrejä. Pentu on hyvä ottaa mukaan pikku retkelle, jolloin ihmiset pysyvät pienellä alueella ja pentu juoksee sen minkä jaksaa ja haluaa. Pennulle pahinta mitä se tietää on jäädä laumasta jälkeen. Se todellakin juoksee vaikka viimeiseen hengenvetoon asti laumansa perässä, joten maltti on tässäkin asiassa valttia.

Kaulapantaan voi totutella jo aikaisemmin, mutta pannan täytyy olla paksu ja väh. kahden niskanikaman levyinen. Pidä huoli, ettei pentu pääse vetämään päätä läpi pannasta. Älä myöskään käytä kuristuspantaa!

Siperianhuskyillemme ei ole koskaan tarvinnut opettaa hihnassa kävelyä. Ne kyllä painelee eteenpäin vaikka mikä olisi. Hihnakäytöstä tulee opetella hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien jos kuvitelee saavansa hihnassa vetämättä kävelevän siperianhuskyn. Totua pentua erilaisiin lattiapintoihin, äläkä koskaan pakota sitä. Älä koskaan käytä mitään koiraa vahingoittavia välineitä kuten kuristus- tai kuonopantoja tai kipua aiheuttavia vedonestovaljaita.