Vaikka siperianhuskyn ykköslajeja ovatkin erilaiset vetolajit, se soveltuu mainiosti myös muihin koiraharrastuksiin aina leikkimielisestä koiratanssista ammattimaisiin pelastuskoiran tehtäviin. Koska siperianhusky on luonteeltaan itsenäinen koira, joka ei automaattisesti palvo maata ohjaajan jalkojen alla, se voi olla haasteellinen koulutettava. Siperianhuskylla kuitenkin on muita ominaisuuksia, joiden ansiosta se on omiaan lähes jokaiseen harrastuslajiin: Siperianhusky on älykäs, innokas ja helposti käsiteltävä terverakenteinen työkoira, jolle yhteistyö ei ole vierasta.



Tottelevaisuuskoulutus ja tottelevaisuuskokeet. Tottelevaisuuskoulutuksessa on kyse koiran ja ohjaajan saumattomasta yhteistyöstä, joka vaatii ohjaajalta taitoa koiran hallinnassa. Siperianhuskyn kanssa treenatessa avainasemassa on kysymys, kuinka tehdä tottelevaisuuskoulutuksesta tarpeeksi mielenkiintoista koiralle. Siperianhusky oppii nopeasti, ilman turhia toistoja, mutta se myös kyllästyy yhtä nopeasti! Tottelevaisuuskoulutus lähtee ihan arkitottelevaisuudesta kuten istumis- ja maahanmenokäskyistä, sekä luoksetulosta. Nämä taidot tulisi olla hallinnassa jokaisella koirakolla ja niitä voi harjoitella arjen tilanteissa kotona, omalla pihalla tai lenkkipolulla.

Kun perustaitoja on harjoiteltu kotioloissa ja laji kiinnostaa enemmänkin, on aika siirtyä ohjattuun koulutukseen. Isommilla paikkakunnilla saattaa olla enemmänkin erilaisia koirakerhoja, joista voit etsiä sinulle ja koirallesi sopivimman. Toko-harrastajat jaetaan usein eri ryhmiin, aloittelijoista kilpaileviin ryhmiin, jolloin harrastaminen on kaikille mukavaa. Usein tokokentällä kuulee aloittelijan ihmetteleviä kommentteja "Kun se kotona tekee kaiken niin hyvin"! Tämä onkin ensimmäinen haaste monelle kotiharrastajille, siperianhusky kun usein on erittäin sosiaalinen ja menisi innoissaan leikkimään jokaisen ihmisen ja koiran kanssa, joten luoksetulo saakin aivan uusia ulottuvuuksia muiden koirien läsnä ollessa. Tokon perusliikkeet ovat pohjana seuraaville harrastuslajeille, eli jos mielessä siintää agility ja vesipelastus, on koiran perustottelevaisuuden oltava ensin kunnossa.

Kilpailemaan!
Kun liikkeet alkavat sujua, saattaa kilpaileminenkin alkaa kiinnostaa. Jos uskallusta virallisiin luokkiin ei vielä riitä, voi koirakko kokeilla vaikka "möllitokoa". Se tarkoittaa epävirallista, enemmän leikkimielistä tokoa, jollaisia järjestetään usein esim. match shown yhteydessä. Virallisiin tokoluokkiin saa osallistua minkä rotuisen (tai sekarotuisen) koiran kanssa tahansa. Koiran täytyy kuitenkin olla rokotettu voimassa olevien rokotusmääräyksien mukaan ja tunnistusmerkitty. Tokossa on 4 koeluokkaa: alokas, avoin, voittaja ja erikoisvoittajaluokka (ALO, AVO, VOI ja EVL). Luokissa edetään sitä mukaa kun koira saa 1-palkintoja, ensimmäinen 1-palkinto oikeuttaa luokkavaihtoon ja kolmen 1-palkinnon jälkeen koiran täytyy vaihtaa luokkaa. Kokeita järjestävät Kennelliitto, kennelpiirit, rotujärjestöt, kennelpiirien jäsenyhdistykset ja rotua harrastavat yhdistykset. Tietoa tulevista kokeista saa mm. Koiramme-lehdestä ja kennelpiirien kotisivuilta, kaikki ohjeet ja ilmoittautumiskaavakkeet löytyvät SKL:n sivuilta (lue ne ennen kilpailuun ilmoittautumista): linkki tähän. .

Ensikertalainen voi tietenkin ilmoittautua vain alokasluokkaan. Tokoon ilmoittaudutaan kuten näyttelyihinkin omalla ilmoittautumiskaavakkeellaan (löytyy myös SKL:n sivuilta), johon laitetaan mukaan maksutosite tai sen kopio. Ilmoittautuminen otetaan vastaan vielä kun se on postitettu viimeisenä ilmoittautumispäivänä ja noin viikkoa ennen koetta saat kirjeen, jossa kerrotaan kaikki ajo-ohjeista arvostelun aikatauluihin. Parasta olisi käydä kokeen kulku läpi jonkun kokeneen harrastajan kanssa, kuten koirakerhosi toko-ohjaajan kanssa. Silloin tiedät etukäteen, mitä kokeessa tapahtuu, eikä sinun tarvitse turhaan stressata!

Alokasluokassa seuraavat asiat on oltava hallinnassa: Luoksepäästävyys, paikalla makaaminen, seuraaminen kytkettynä, seuraaminen taluttimetta, maahanmeno seuraamisen yhteydessä, luoksetulo, seisominen seuraamisen yhteydessä, sekä estehyppy. Näiden lisäksi kokeessa katsotaan kokonaisvaikutusta, eli ohjaajan ja koiran yhteistyötä sekä koiran halukkuutta työskennellä iloisesti.


Koiratanssi on verrattaen uusi koiraharrastuslaji, joka on lähtöisin tottelevaisuuskoulutuksesta. Lajin sanotaan olevan lähtöisin Englannista, missä tottelevaisuuskoulutuksen seuraamisosioon liitettiin musiikki ja laji kulkikin aluksi "Heelwork to music"-nimellä. Vaikka laji on ollut olemassa vasta n.10 vuotta (tosin sirkuksissa tämän tyylistä showta on harjoitettu jo kauan) on siihen muodostunut erilaisia näkemyksiä mm. amerikkalaisten oma, enemmän show-painotteinen versio näyttävine esiintymisasuineen.

Koiratanssi on haasteellista koiran aktivointia, siinä tehdään sarja erilaisia liikkeitä koreografiassa musiikin tahtiin. Koiratanssi siis yhdistää tottelevaisuuskoulutuksen ja kaiken muun temppuilun, sekä saa ohjaajankin mukaan liikkumaan ja keksimään erilaisia temppuja ja kuvoita.

Suomessa koiratanssin oma yhdistys on Tahtitassut ry, joka järjestää myös kilpailuita (tahtitassut.net).


Agility on ketteryyttä vaativa koirien esterata, jossa koira suorittaa erilaisia esteitä ihmisen ohjauksessa. Tarkoituksena on suorittaa rata mahdollisimman puhtaasti ja nopeasti. Tämä laji on omiaan ketterälle ja kevytliikkeiselle siperianhuskylle, joka rakastaa vauhdin hurmaa. Kuitenkin ohjaajan tulisi pysyä mukana siperianhuskyn vauhdissa!

Agilitya voi alkaa harjoitella jo pennun kanssa, ei kuitenkaan mitään raskasta harjoittelua, ennen kuin pentu on täysikasvuinen ja normaalisti kehittynyt. Agility-esteitä voi tehdä itsekin ja harjoitella sitten omalla pihalla. Parhaiten liikkeet oppii suorittamaan koirakerhon järjestämällä agilitykurssilla, jossa on luokat aloittelijoille ja kilpaileville ryhmille. Usein kursseille on "pääsykoe", jossa testataan koiran perustottelevaisuutta. Agilityssa mm. luoksetulo, seuraaminen ja paikallaan pysyminen ovat tärkeitä taitoja, jotka tulee hallita. Kurssilla aloitetaan opettelemalla jokainen este erikseen ja sitten vähitellen siirrytään harjoittelemaan ratoja ja ohjauskuvioita.

Agilityradan esteitä ovat erilaiset hyppyesteet, keinu, A-este, puomi, pöytä ja tunneliesteet. Esteet jaetaan hyppyestesiin, kontaktiesteisiin (kuten edellä mainitut keinu ja A-este), sekä muut esteet. Muita esteitä on mm. pujottelu, jossa koira vauhdikkaasti pujottelee keppien välissä.

Kilpailemaan! Kilpailuihin osallistuvan koiran on oltava yli 18kk ikäinen, tunnistusmerkitty ja rekisteröity. Suomessa tarvitaan myös Suomen agilityliiton kilpailulisenssi ja agilityn kilpailukirja. Kokoluokassa siperianhusky kuuluu Maksi-luokkaan. Ohjeet ja säännöt kilpaluihin löytyvät SKL:n sivuilta. Kilpailuihin ilmoittaudutaan kuten koiranäyttelyihin ja tokoon.


Metsästyskäyttäytyminen on yhteistä kaikille koirille, tässä harrastuksessa koira pääsee toteuttamaan perusviettejään, eli se pääsee metsästämään! Siperianhuskyilla metsästysvietti vaihtelee yksilöittäin. Meillä esim. Serolla voimakkaampi metsästysvietti ilmenee siten, että se lähtee pakenevan riistan perään, eivätkä edes siilit piikkeineen jäisi rauhaan. Valoa sen sijaan ei kiinnosta pakeneva riista siinä määrin, mutta se kiinnostuu "etsimisleikeistä" ja etsii taitavasti ruokapaloja, joita on piilotettu sisälle taloon tai pihalle ja kiinnostuu verijäljestäkin. Koirilleni pelkkä "etsi"-käsky saa ne silminnähden innostumaan ja kovan nuuhkutuksen säestämänä ne etsivät piilotettua saalista. Se on samalla hyvää aivotyöskentelyä ja todella aktivoi koiraa.

Metsästyskoiraksi siperianhuskysta harvemmin on, vaikka se jäljestäisikin taitavasti, se ei ikävä kyllä ilmoita saaliista haukkumalla. Verijälki sen sijaan sopii siperianhuskylle erinomaisesti, eikä ohjaajankaan tarvitse hankkia asetta tai metsästyskorttia.

Verijäljessä koira siis seuraa hajuaistillaan ihmisen tekemää verijälkeä maastossa, jäljen päästä löytyy "saalis" eli joku ohjaajan piilottama herkullinen makupala. Varusteiksi koiralle tarvitaan talutusvaljaat ja pitkä liina, jonka toisessa päässä ei ole lenkkiä (jää maastossa helposti kiinni oksiin tms.). Jäljen tekemiseen käy narun päässä vedettävä pesusieni (vaahtomuovin kappale tai muu vastaava), joka kastellaan veressä, sekä koiralle saaliiksi ja palkkioksi esim. hirven luu. Verta saa toki ostettua kaupasta, mutta itse suosittelen riistaeläinten verta (aina parempi kuin tehotuotettu ja koirallekin aidompi tilanne). Luita ja verta voi kysellä tutuilta metsästäjiltä tai vaikka paikalliselta hirviporukalta, mutta hyviä luita löytää myös eläintarvikeliikkeistä.

Koiran koulutus verijäljen seuraamiseen ja verijäljen tekeminen. Näin harrastelijat voivat itsekin tehdä verijäljen omalle koiralleen. Eli lähdetään metsään, sellaiselle paikalle, missä ei liiku paljoa muita ihmisiä ja koiria. Veri laimennetaan hieman vedellä ja sitten sieni kastellaan veressä (muista ensin kostuttaa se vedellä). Mukaan voi ottaa sangon apuvälineeksi, ettei verta roisku kaikkialle ja kanssaihmiset ihmettelevät vähemmän veriroiskeiden peitossa liikkuvaa jäljentekijää! Ensimmäiseksi verijäljeksi riittää lyhyt 20-40m jälki, joka on melko tuore, eli koira viedään jäljelle vajaan tunnin kuluttua. Jäljen tekijä siis vetää veristä sientä perässään narun päässä, sienen voi toki myös teipata kepin päähän ja painella verta paremmin sammaleiseen maastoon. Jäljentekijä voi merkitä jäljen haluamallaan tavalla esim. sitomalla merkkejä puihin, kuitenkin siten ettei ne ole aivan koiran tasolla. Jäljen varrelle voi tehdä ns. "makauksia" eli kohtia, joissa riista on olevinaan pysähtynyt lepäämään. Makaukseen levitetään verta hieman laajemmalle alueelle ja rikotaan hieman metsänpohjaa. Jäljen päässä odottaa koiran palkkio, "saalis" eli kaato, jonka voi hieman piilottaa joko maahan tai sitomalla puunrunkoon/oksaan. Palkkiollaan koira saa tehdä mitä haluaa, meidän koirille riittää pienempikin palkkio, jota ne sitten ravistelevat ja heittelevät ympäriinsä. Verijälkeä harrastaessa koiramme eivät ole mitään lihapullan etsijöitä vaan saaliina on ihan kunnollinen riistan osa (joskus hirvenluusta sahattu pala, joskus linnun siipi). Pois lähtiessä merkit kerätään pois ja itse ainakin kiitän koiraa ja ne ymmärtävät, että metsästys on nyt saatettu päätökseen.

Koiran edistyessä voi tehdä pitempää ja vanhempaa jälkiä ja jopa tehdä jäljelle "katkoksia", eli kohtia joissa ei ole verijälkeä ollenkaan, sekä tehdä jälkeä vaikeampiin maastoihin. Muista kuitenkin, että tämä on harrasteltaessa koiran omaa aikaa, eli koira saa toteuttaa itseään ja koirakolle tämä on aina mukavaa puuhasteltavaa.

Meidän koirat ovat saaneet jo melko nuorina tuoreita, verisiä hirvenluita ja ne ovat kaikki olleet erityisen kiinnostuneita niistä ja ottaneet heti omansa, eivätkä ollenkaan pelänneet voimakasta hajua. Herkemmät koirat saattavat jopa perääntyä voimakasta veren hajua, joten siihen on hyvä totutella turvallisessa paikassa esim. omalla pihalla. Verijälkeä aletaan harjoitella tekemällä pieniä (1m) verivanoja vaikka omalle pihalle ja laitetaan sitten pieni palkkio jäljen päähän. Koiraa voidaan rauhallisesti kehua, sen tehdessä oikein. .

Piilotusleikkejä! Meidän koiramme (Odessa ei vielä osaa) osaavat etsiä myös piilotettuja makkaran tai juuston paloja (ilman maahan tehtyä jälkeä) ja kuullessaan Etsi-käskyn ne lähtevät innoissaan kuono taivasta kohti etsimään piilotettuja herkkupaloja. Joskus olen kaivanut herkkuja kevyesti maan alle tai jopa leikkimielisesti etsitty piilossa olevia ihmisiä (homma joka lankeaa yleensä siskolleni). Yhtä aikaa makupaloja etsiessään (voimme tehdä tätä, sillä koiramme eivät koskaan tappele edes ruuan takia) Valo on jopa niin nokkela, että se seuraa samalla Seron reaktioita ja ryntää paikalle jos huomaa Seron vainunneen jotain lähistöllä! Leikin lopuksi jokainen koira saa palkkiot ohjaajalta ja ne tietävät leikin loppuneen.

Kilpailemaan!
Erilaisilta nettisivuilta löytyy paljon väärää tietoa verijäljen kilpailumuodosta. Nykyään MEJÄ eli Metsästyskoirien jäljestämiskoe ei koske pelkästään perinteisiä metsästysrotuja, vaan kilpailuun voi osallistua myös siperianhuskyn kanssa. Siperianhuskylla voi olla voimakaskin metsästysvietti, se kuitenkin vaihtelee yksilöittäin ja eri kasvattajilla on erilaisia tavoitteita metsästysvietin suhteen (Siperiassa koirat toimivat myös metsästyskoirina ja lähtivät herkästi porojenkin perään, nykyään monet kasvattajat koettavat hillitä metsästysviettiä, sillä se voi olla ongelmallista koirien hallittavuuden kannalta valjakossa).

MEJÄ-kilpailuissa on kaksi eri luokkaa: Avoin luokka (AVO) ja Voittajaluokka (VOI). Aluksi kokeessa testataan koiran laukauksensieto ja laukauksensietotestissä hylätyn koiran koesuoritus keskeytetään. Luokasta riippuen koira suorittaa eripituisen/laatuisen jäljen, jonka aikana tuomari seuraa koiran työskentelyä. Katso SKL:n kilpailusäännöt tästä linkistä (tiedosto on pdf-muodossa): Metsästyskoirien jäljestämiskokeen säännöt.


Viehejuoksu on pääosin vinttikoirille suunnattu harrastuslaji, jossa verijäljen tavoin, koira pääsee toteuttamaan metsästysviettiään. Koska vinttikoirat ovat näkönsä avulla metsästäviä koiria, on laji omiaan juuri niille. Laji kuitenkin sopii muillekin koirille, jotka lähtevät pakenevan riistan perään. Siperianhuskyille laji on mukavaa vaihtelua ja ne pääsevät juoksemaan täyttä vauhtia ilman mitään häiriötekijöitä, voi tosin olla, ettei siperialaista laji jaksa parin kokeilun jälkeen enää kiinnostaa.

Viehejuoksussa koira siis yksinkertaisesti juoksee vieheen perässä. Viehe voidaan laittaa esim. raviradalle tai maastoon ja se voi olla vaikeustasoltaan erilainen, tehden esim. äkillisiä, jyrkkiä käännöksiä.

Kilpailemaan!
Siperianhuskylle ei ole tarpeenmukaista lähteä kilpailemaan tämäntyyppisissä metsästystaidoissa vinttikoirien kanssa, epäviralliset kaikkien rotujen kilpailut voivat olla hauskaa viihdykettä sekä koiralle että omistajalle.